Luonnoneläinten auttaminen


Sammakot talvehtivat, kutevat ja viettävät kesän eri paikoissa. Niille on elintärkeää päästä siirtymään näiden kohteiden välillä vuodenaikojen mukaan. Kuva: Päivi Ylikorpi

Parhaimmillaan luonnonvaraisten eläinten huomioonottaminen alkaa niiden elinympäristöjen suojelemisesta. Eläinten monimuotoisten elinympäristöjen, kuten kosteikkojen, soiden ja niittyjen säilyttäminen luonnontilaisina on monien lajien hengissä selviytymisen edellytys. Jos koko elinaluetta ei voida säästää, voidaan pyrkiä suojelemaan ainakin tärkeitä kohteita sen sisällä: esimerkiksi lampia tai kolopuita.

Asutuksen läheisyydessä eläimet voi huomioida jättämällä alueelle hoidettujen puutarhojen lisäksi koskemattomia alueita. Villiintyneet puutarhat tai pienemmät luonnonkasvisaarekkeet houkuttelevat esimerkiksi monenlaisia hyönteisiä ja siilejä. 

Jos eläimille tärkeitä kohteita joudutaan hävittämään, on hyvä miettiä, voidaanko ne korvata jotenkin. Esimerkiksi tekolammikot lisäävät usein ihmisten viihtyvyyttä, mutta ovat tärkeitä myös alueen eläimistölle. Näin on etenkin, jos alueelta on hävitetty luonnollisia kosteikkoja, puroja tai lampia.

Jokainen kotipuutarhuri voi huomioida luonnoneläimet omalla toiminnallaan. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden pääsy luontoon tulisi aina minimoida. Maa- ja metsätalouden lisäksi myös kotitalouksien käyttämät torjunta-aineet aiheuttavat haittaa luonnolle ja eläimille, joskus yllättävilläkin tavoilla. Esimerkiksi etanoille ja jyrsijöille tarkoitetut myrkyt voivat päätyä siilien tai petolintujen elimistöön niiden syödessä myrkyn heikentämiä eläimiä tai niiden raatoja. Myrkkyjen sijaan olisi aina parempi etsiä muita tapoja torjua puutarhojen kuokkavieraita.

Koristelampiin kannattaa asentaa jonkinlainen rakenne, joka mahdollistaa lammikkoon pudonneiden eläinten pääsyn pois sieltä. yksinkertaisimmillaan sellaisena toimii laudanpätkä.

Eläinten elinympäristöjen pirstaloimista tulisi välttää ja ainakin mahdollistaa eläinten siirtyminen tärkeiltä alueilta toisille turvallisten viherkäytävien avulla. Tiet voivat esimerkiksi jakaa jonkin lajin populaation erillisiin saarekkeisiin. Jos näin tapahtuu, on tärkeää mahdollistaa edes joidenkin yksilöiden mahdollisuudet siirtyä saarekkeiden välillä, jotta lajin geneettinen monimuotoisuus säilyy. Pienissä, toisistaan erillisissä populaatioissa sisäsiittoisuus on vakava uhka.

Joillain lajeilla on puolestaan tarve suurelle elinalueelle, joillain taas vuodenaikaisvaelluksille.